Kir­joit­ta­mi­sen kuninkaan lumo ei la­kas­tu­nut­kaan

Kiitos Stephen Kingin, en ole yli 20 vuoteen tuntenut houkutusta uimiseen nähdessäni järvessä kelluvan lautan tai veden ylle laskeutuvan usvan. Nuoruusvuosiini kuului vahvasti Kingin tuotannon ahmiminen. Lähikirjaston hyllyistä kannoin kotiin toki muitakin kirjoja, mutta etenkin Carrie, Cujo, Hohto, Piina, Tarpeellista tavaraa ja Tukikohta sekä Kingin lukuisten novellien sisällöt piirtyivät vahvasti uniin ja mielikuvitukseeni välkkymään.

Aikuistuessani uusimmat Kingit päätyivät käsiini harvoin. 2010-luvulla tuntui, että hänen teoksensa eivät ole samasta kynästä. Tuli jopa olo, että terä on tylsynyt niin, ettei Kingin kirjoihin kannata enää tarttua. Jotenkin etäännyin tuotantonsa lumosta.

Omien kirjoitustaitojeni kehittämiseksi luin muutama vuosi sitten Kirjoittamisesta: Muistelmia leipätyöstä -teoksen. Siinä Stephen King käy läpi elämäänsä ja uraansa sekä jakaa suorasanaisia näkemyksiä kirjoittamisesta. Teoksen parasta antia ovat hyödylliset ja kiintoisasti muotoillut kirjoittamisohjeet. Etenkin editointia koskevat vinkit kannattaa lukea ja omaksua. Tuo kirja synnytti minussa uudelleen King-huuman. Huomasin yhä useammin vilkuilevani Antikvariaatti Sofiassa jännärihyllyä, josko siellä olisi joku lukematon King, johon tuntisin vetoa tarttua. Lopulta sellainen Sofiaan ilmestyi.

Vuonna 2021 julkaistun Billy Summers -teoksen kannessa on The Guardianin arvostelu ”Kingin paras kirja vuosiin.” Ilolla yhdyn tuohon. Jo muutaman ensimmäisen sivun jälkeen tunsin palanneeni 1990-luvun lukuelämyksiin. Samalla ihastelin sitä, että kerrankin joku kirjoittaa, kuten ”opettaa”: Kingin Kirjoittamisesta-kirjassaan latelemat vinkit ovat olleet käytössä Billy Summersia naputellessaan. Selkää tekstiä. Ei ylikuvailemista. Ei liian pitkiä virkkeitä eikä hankalia lauserakenteita. Henkilöhahmojen nimet ovat helposti luettavia ja muistettavia. Vetovoimaisia sanoja ja oivaa juonen kuljetusta, jotka suorastaan pakottavat lukemaan vielä seuraavan ja sitä seuraavankin sivun ennen kuin kirjan malttaa laskea lepoon. Kiitän Stephen Kingin lisäksi suomentajaa työstään. Ilkka Rekiaho hyödyntää kieltämme tavoin, joista uskoisin Kinginkin pitävän.

Billy Summersin juonta en ryhdy tässä avaamaan. Annan muillekin Kinginsä vuosiksi sivuuttaneille mahdollisuuden uuteen lähentymiseen ilman sisällön paljastamista. Itselläni kävi pitkästä aikaa niin, että solahdin henkilöhahmoihin ja juonimaailmaan mukaan kuin kadunkulmaan silminnäkijäksi. Melkein kuiskailin ohjeita päähenkilölle. Näin on käynyt viimeksi Kjell Westön Rikinkeltaisen taivaan äärellä muutama vuosi sitten. Nyt toivon, että King jatkaa kirjoittamistaan. Uusia teoksiaan odotellessa yritän palata lukematta jääneiden pariin. Taidan etsiä käsiini Mersumiehen.

King, Stephen: Billy Summers, 2021. Suomentanut Ilkka Rekiaho. Suomenkielisen laitoksen julkaisi Tammi, 2021.

Riitta-Ilona Pummi-Kuusela
FM, tutkija ja tiedeviestijä

Kuva: Riitta-Ilona Pummi-Kuusela.